Henkilökuva: Työvoimaneuvoja

Työvoimaneuvoja Kirsi Leskinen

Specialainen Kirsi Leskinen työskentelee työvoimaneuvojana Helsingin Kluuvin työvoimatoimistossa. Koska tehtävään ei tällä hetkellä ole koulutusvaatimusta, ei myöskään siinä yleinen ja hyödyllinen akateeminen koulutus näy palkassa, vaan työvoimaneuvojat ovat selvässä palkkakuopassa. Niinpä työvoimaneuvojana ei mielenkiintoisesta työstä huolimatta yleensä kauaa olla.

Paljasjalkainen helsinkiläinen Kirsi Leskinen, 42, on yksi niistä monista korkeakoulututkinnon suorittaneista specialaisista, jotka työskentelevät valtiolla työvoimaneuvojina siitä huolimatta, että tehtävään ei ole määritelty vaadittavaa koulutusta ja sen myötä palkkaus on alhainen. Koska työ on kuitenkin vaativaa, on ammattijärjestön kanta, että kelpoisuuden tuli olla korkeakoulu tasoinen.

Kirsi Leskinenkään ei varmasti opiskellessaan tiennyt, millaisissa tehtävissä tulisi työskentelemään. Hän nimittäin valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan Kiinan kieli ja kulttuuri, sivuaineina aikuiskasvatustiede ja naistutkimus.

Minulla on myös nuorisosihteerin koulutus. Hakeuduin siihen nuorena, koska olin kiinnostunut alasta ja valmistuttuani toiminkin nuoriso-ohjaajana. Matkustelun myötä kiinnostuin kuitenkin Aasian kulttuureista ja hakeuduin yliopistoon niitä lukemaan. Opintojen ohella tein toimistotyötä ja toimin oppaana, Kirsi Leskinen kertoo taustastaan.

Lenkkeilyä ja kirjallisuutta harrastava Kirsi pitää myös elokuvista sekä hyvästä ruuasta ja mukavien ihmisten seurasta. Kotijoukkoihin kuuluu kaksi murrosikäistä nuorta ja koira. SPECIAn jäseneksi Kirsi liittyi vuonna 2004.

Olen osallistunut valtion työntekijöille suunnattuihin päiviin, jotka ovat tuoneet tuoretta tietoa muun muassa palkkauudistuksesta.

Monien työtehtävien merkityksellinen työ

Kolme vuotta sitten Kirsi Leskisestä tuli työvoimaneuvoja.

Toimin Helsingin työvoimatoimistossa Kluuvin toimipisteessä akateemisten työnhakijoiden parissa. Viihdyn oikein hyvin. Tehtävänkuvani on monipuolinen ja koen, että voin jatkuvasti kehittää sitä. Meillä Kluuvin työvoimatoimistossa on hyvä työilmapiiri ja erittäin mukavat työkaverit mielenkiintoisten ja monipuolisten työtehtävien lisäksi.

Pääosin Kirsin työpäivä kuluu työnvälitystehtävissä: Uusien työnhakijoiden opastamisessa ja rekisteröimisessä, työhön ja koulutukseen ohjaamisessa, työttömyysturva-asian selvittämisessä, työnhakusuunnitelmien ja työllistymisohjelmien laatimisessa.

Lisäksi toimin opastuspisteessä ja puhelinpäivystyksessä ja pidän työnhakuinfo-tilaisuuksia uusille työnhakijoille. Olen myös ollut mukana työhallinnon edustajana erilaisilla messuilla ja työnhakutapahtumissa, kuten specialaisillekin tutussa HumanistiUra-tapahtumassa antamassa cv-neuvontaa.

Kaiken tämän lisäksi Kirsi vastaa myös työvoimakoulutuksen tiedottamisesta, hakijoiden valinnasta ja haastatteluista sekä tekee yhteistyötä kouluttajien kanssa.

Työvoimaneuvojan työ on hyvin monipuolista ja siinä vaaditaan monenlaisia taitoja, kuten palveluhenkisyyttä, esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja sekä tietoa tarjolla olevista palveluista ja työmarkkinatilanteesta. Vaativuus ja monipuolisuus tuovat mukanaan myös iloja.

Päivittäin tapaan paljon ihmisiä ja saan uutta tietoa työelämästä ja työmarkkinoista sekä useita mahdollisuuksia auttaa työnhakijaa löytämään uusi työ tai polku siihen. Toivon voivani kehittää työtäni enemmän kohti asiantuntijatehtäviä, kuten uraneuvontaan, ja kehittä mään osaamistani, jotta työnhakijat ja työnantajat kohtaavat toisensa paremmin. Ennen kaikkea toivon kuitenkin voivani auttaa työnhakijoita löytämään juuri heille sopivat työpaikat.

Työvoimaneuvojan tehtävien ohella Kirsi toimii työpaikkansa, Kluuvin työvoimatoimiston työhyvinvointiyhdyshenkilönä.

Se on hyvin mielenkiintoista ja antaa jatkuvasti uusia näkökulmia työn tekoon ja työssä viihtymiseen. Toivon voivani välittää yhä enemmän tietoa työhyvinvoinnista omassa työyhteisössäni, jotta ihmiset viihtyisivät työssään mahdollisimman pitkään ja kokisivat työssäolon mieluisaksi.

Naisvaltaisen alan alhainen palkka ei vastaa tehtävän vaativuutta

Työvoimaneuvojilla on tällä hetkellä hyvin erilaiset koulutusja työtaustat. Pääosa heistä on naisia. Lähtöpalkka tehtävässä on noin 1 600 euroa. Uuden palkkausjärjestelmän myötä lisäksi tulevat henkilökohtaiset lisät, tällä hetkellä suoritusarvioinnin perusteella.

Suurin ongelma alalla on alhainen palkka, joka ei mielestäni vastaa lainkaan esimerkiksi oman tehtäväni vaativuutta. Koska tehtävään ei tällä hetkellä ole koulutusvaatimusta, ei akateeminen koulutus näy palkassa, Kirsi Leskinen sanoo.

Työvoimaneuvojien tehtävänkuvaukset ovat hyvin erilaisia, toisilla on perustehtävien lisäksi enemmän asiantuntijuutta vaativia tehtäviä, kuten Kirsin omastakin työnkuvasta huomaa.

Asiantuntijuus tässä yhteydessä tarkoittaa mielestäni muun muassa laaja-alaista ymmärrystä työmarkkinoista, niiden kehityksestä ja kehittämisestä sekä selvitys- ja tutkimustyötä liittyen eri ammattiryhmien tilanteisiin työmarkkinoilla ja yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Työvoimatoimistossa on myös tehtäviä, joihin Kirsin mielestä ei tarvita akateemista koulutusta.

Toki pitkä työhistoria ja muu kokemus sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ovat myös tärkeitä tekijöitä työvoimaneuvojan tehtävässä. Kluuvin yksikössä työnhakijat ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita ja heidän työkokemuksensa perustuu usein heidän koulutukseensa. Niinpä myös työvoimaneuvojalla on oltava korkeakoulututkinto, jotta hän voi työssään ymmärtää työnhakijan tilannetta työnhaussa ja niitä haasteita, joita hakija kohtaa pyrkiessään koulutustaan vastaavaan työhön.

Mielestäni korkeakoulututkinto tuo työvoimaneuvojalle lähtökohdan tehdä työnvälitystyötä akateemisten työnhakijoiden hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Niinpä akateemisesti
koulutettujen työvoimaneuvojien palkkoja tulisi mielestäni nostaa nimenomaan sillä perusteella, että tehtävät ovat usein monipuolisia ja työvoimaneuvoja hyödyntää koulutustaan työssään monella tavalla.

Kirsi Leskinen näkeekin palkkauksen olevan suuri tekijä juuri siinä, että akateemisesti koulutetut työvoimaneuvojat hakeutuvat muihin tehtäviin työhallinnon sisällä tai sen ulkopuolelle.

Palkkausta työvoimatoimistossa tulisi nostaa kaikissa tehtävissä ainakin sille tasolle, jota vastaavista tehtävistä maksetaan muissa valtion virastoissa, hän sanoo.