Henkilökuva: Sydän mukana puurtamisessa
Tiesitkö, että specialaisten järjestöammattilaisten
yleisin nimike on toiminnanjohtaja. Muita ammattinimikkeitä ovat projektipäälliköt, -suunnittelijat, pää- ja järjestösihteerit, asiamiehet sekä tiedottajat.
kuukausittainen keskiansio vaihtelee 1 500 eurosta 6 600 euroon.
yleisimmät työnantajat ovat Mannerheimin lastensuojeluliitto, Kehitysvammaliitto ry, Opintotoiminnan keskusliitto ry ja Suomen mielenterveysseura. Ammattiyhdistykset ja poliittiset puolueet ovat myös selkeä ryhmä.
Toiminnanjohtaja Saara Ruokonen
Kristillisdemokraattisten Naisten toiminnanjohtaja Saara Ruokonen on yksi SPECIAn järjestösektorilla työskentelevistä. Hän on ollut myös SPECIAn hallituksen jäsen.
Saara Ruokonen, 57, on yksi noin viidestäsadasta järjestösektorilla työskentelevästä specialaisesta. Suurin osa liiton järjestösektorin jäsenistä työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöissä, mutta joukossa on myös poliittisten yhdistysten ja puolueiden väkeä. Kristillisdemokraattisten Naisten toiminnanjohtaja Saara Ruokonen kuuluu heihin.
Saara on kotoisin Nuijamaalta.
Tulin opiskelemaan Helsinkiin ja tänne jäin. Minulla ei ole omaa perhettä, mutta kolme veljeä ja sisar perheineen muodostavat perheyhteisöni, Saara Ruokonen kertoo.
Saaralla on yllättävä tausta nykyiseen työhönsä. Hän nimittäin opiskeli Helsingin yliopistossa filosofian maisteriksi pääaineenaan biokemia.
Tykkäsin lapsena tehdä Mehu-Maijalla mehua. Se oli ihan hyvä alku tulevalle biokemistille. Olin myös kiinnostunut luonnosta, miten se toimii. Viidentoista vuoden kemistiuran jälkeen hän poikkesi uralta ja siirtyi aivan toisaalle, järjestömaailmaan.
Tosin markkinointi oli jo tullut työkuvioihini. Siirtymävaiheessa olin tuotepäällikkönä lääkefirmassa. 1990 siirryin Suomen Pipliaseuraan markkinoimaan uutta raamatunsuomennosta ja 2000 politiikkaan, nykyiselle paikalleni toiminnanjohtajaksi Kristillisdemokraattisiin Naisiin.
Työpäivä täynnä menoja ja kontakteja
Saaran tyypillinen työpäivä alkaa viestinnällä.
Katson kotona aamun uutiset, työpaikalla luen sähköpostit ja päivän lehdet sekä vaihdan kuulumiset toimiston muun väen kanssa. Sitten alkaa tiukka puurtaminen, hyvin tavanomaisesti näin:
Valmistelen esityslistan liitteineen työvaliokunnan kokoukseen, ja soitan puheenjohtajalle varmistaakseni, onko hänellä vielä asioita listalle pantavaksi. Eduskuntaryhmän sihteeri kysyy sähköpostilla, kuka sopisi puhumaan tietystä aiheesta maahanmuuttajien tapaamisessa. Käyn läpi mielestäni sopivia naisia. Kolmas puhelu tuottaa tuloksen, jonka ilmoitan eteenpäin. Välillä soi puhelin ja kysytään naispiirin jäsenten osoitetarroja. Tulostan ne jäsenrekisteristä ja laittaa postiin. Sitten tulee puolueen kansanedustajan avustajalta sähköpostilla pyyntö saada pohjamateriaalia puhetta varten.
Lupaan hoitaa sen ajoissa. Olemme aloittamassa poliittisen ohjelman tekoa ja soitan toimikunnan puheenjohtajalle sopiaksemme tapaamisen, jossa luomme ohjelman raamit. Lähetän myös sähköpostia sellaisille jäsenille, joiden arvelenolevan kiinnostuneita tulemaan mukaan ohjelman tekoon tai kommentoimaan luonnoksia. Lounas saman talon ylimmässä kerroksessa tarjoaa lepohetken, varsinkin kun ruokalasta on upeat näkymät puistoon ja Helsingin keskustaan.
Sitten luen taas sähköpostit ja vastaan niihin. Yksi käsittelee hanketta, jossa järjestämme kehitysyhteistyömäärärahoilla Marokossa asiantuntijoille ja päättäjille seminaareja naisten aseman parantamiseksi. Iltapäivä kuluu kaupungilla seminaarissa, jossa käsitellään ajankohtaista tasa-arvoon liittyvää aihetta. Saaralla on kamera ja lehtiö mukana, sillä hän on luvannut kirjoittaa aiheesta artikkelin seuraavaan KD-lehteen.
Lähtiessä huikkaan toimistosihteerille, että tulen seuraavana päivänä vasta puolen päivän maissa, sillä aamulla on NYTKISin hallituksen kokous.
Pahinta Saaran työssä on töiden ajoittainen uuvuttava kasaantuminen – Etenkin vaalien alla.
Jotkin työt on helpompi tehdä kotona illalla tai viikonloppuna, koska silloin voi keskittyä pidemmäksi aikaa. Toisaalta minulla on liukuva työaika, joten voin tarvittaessa hoitaa omia asioita päiväsaikaan, koska olen puhelimitse tavoitettavissa.
Jaksaakseen Saaran on pidettävä huolta sekä fyysisestä että henkisestä kunnostaan.
Käyn vesivoimistelussa, kuntosalilla ja kävelemässä. Mutta osaan myös ihan vain laiskotella. Pidän lukemisesta, käyn kirkossa säännöllisesti ja klassisen musiikin konserteissa. Lisäksi minulla on ystäväpiiri, jolla on säännöllisiä tapaamisia Ugandan työn ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen merkeissä.
Työnsä parhaana piirteenä Saara pitääkin verkostoja: suhteita omaan järjestökenttään ja muihin naisjärjestöihin sekä viranomaisiin ja päättäjiin. Niinpä järjestötyön tekijältä vaaditaan sosiaalisuutta ja kommunikointitaitoja, kykyä hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa, siirtyä nopeasti asiasta toiseen, nähdä kokonaisuuksia ja hallita yksityiskohtia.
Monen järjestön aktiivi
Järjestötoiminta on monille elämäntapa, joka vie mennessään. Aktiivisella ihmisellä riittää kysyntää, niin myös Saara Ruokosella.
Työni kautta olen Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n hallituksen jäsen sekä eduskuntapuolueitten demokratianedistämisjärjestön Demon gender -työryhmässä. Se tekee yhteistyötä Tansanian puolueiden naisten kanssa. Olin viime vuonna siellä aloittamassa koulutusta. NYTKISin yhteistyössä marokkolaisen naisjärjestön kanssa olen koordinaattori ja sitä kautta kuulun myös Naisten Kulttuuriyhdistykseen, joka hoitaa nyt hanketta.
Monet Saaran toimintaympäristöistä tekevätkin työtä kehitysmaiden naisten hyväksi.
Aktiivisesti toimin myös RaTas – Kristillisen tasa-arvon puolesta ry:ssä, joka tukee naisten oikeuksia Ugandassa, sekä kehitysyhteistyöjärjestöFindecon hallituksessa.
Lisäksi Saaralla on luottamustehtäviä luterilaisessa seurakunnassa.
Viimesyksyisen muuttoni vuoksi niitä jäi pois, mutta edelleen olen Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston jäsen. Olen myös ehdolla kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon.
Saaran elämässä työ ja vapaa-aika menevät lomittain ja tukevat toisiaan.
Yhdistystoiminta on tapa saada tietoa ja vaikuttaa. Luottamustehtävät ja yhdistystoiminta rikastuttavat elämääni, voisin jopa sanoa, että ne korvaavat oman perheen. On vain pidettävä huoli, ettei kuormita itseään liikaa, kun kotona ei ole kukaan odottamassa.
Järjestötyön ongelmana rahoitus
Saara Ruokonen liittyi SPECIAan aloittaessaan nykyisen työnsä, kun Akavan Erityisaloissa suositeltiin sitä järjestötyöntekijälle sopivimpana yhdistyksenä. Ammattiyhdistykseen hän on kuulunut opiskeluajoista.
Kaltaisteni asiantuntijoiden kannattaa kuulua ammattiyhdistykseen monestakin syystä. Sieltä saa omaa työtä ja osaamista tukevaa koulutusta. Aktiivisesti toimiva oppii tuntemaan eri alojen ihmisiä, syntyy verkostoja ja saa hyödyllisiä etuja, Saara suosittelee.
Vain vuoden SPECIA-jäsenyyden jälkeen Saarasta tuli liittonsa hallituksen jäsen. Usean vuoden ajan hän on ollut myös Akavan Erityisaloissa yhteiskunnallisen vaikuttamisen toimikunnassa sekä varajäsenenä hallituksessa ja yksityissektorin neuvottelukunnassa. Ay-toiminta merkitse Saaralle aktiivista vaikuttamista, yhdessä oppimista ja vuorovaikutusta samanhenkisten kanssa.
Olen oppinut SPECIAn työntekijöiltä ja hallituksen jäseniltä. Toisaalta olen järjestöelämän tuntijana voinut jotain antaakin hallitustyöskentelyyn. Koska minulla on suora yhteys naisjärjestökenttään, ja SPECIAn jäsenistä lähes 80 % on naisia, olen voinut viedä tietoa molempiin suuntiin naisten palkkauksen epätasa-arvosta ja naisten asemasta työmarkkinoilla.
SPECIAn hallituksessa Saara on voinut myös ajaa muiden järjestösektorilla työskentelevien asemaa.
Yksi suurimmista ongelmista on järjestöjen rahoitusrakenne, josta seuraa määräaikaisia työsuhteita ja palkkojen kirjavuutta. Samalla vaativuustasolla työskentelevien toiminnanjohtajien palkkaero voi olla moninkertainen.
Tämä kävi ilmi myös SPECIAn tekemässä järjestötutkimuksessa.
On järjestöjä, joissa työntekijän on itse hankittava työlleen rahoitus eli luotava projekti ja haettava rahaa ehkä useammastakin lähteestä. Jos rahaa ei ole, ei palkkojakaan voi nostaa. Siinä kysytään sydämen paloa asialle.
