Työ järjestöalalla on yhä useamman valinta

Järjestöalan asiantuntijat kolmannen sektorin arjessa

Suomalaiset järjestöt työllistävät noin 35 000 henkeä, joista jo 10 000 on korkeakoulututkinto. Yli 600 specialaista työskentelee järjestöalalla. Suomessa on 125 000 rekisteröityä yhdistystä ja 2 800 säätiörekisteriin merkittyä säätiötä.

Yhteiset työnteon ehdot haasteena

Järjestöalalla ei ole yhtä yleissitovaa työehtosopimusta. Selvityksemme mukaan yleisin järjestöissä noudatettavista työehtosopimuksista on kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus KVTES. Sosiaalialan järjestöjen työehtosopimus ja yksityistä opetusalaa koskeva tes ovat myös tavanomaisia. Paikallinen sopiminen askarruttaa monia.

Työehtosopimus puuttuu valitettavan usealta järjestöltä. "Koko alan kattava työehtosopimus olisi unelma ja paras tae hyvälle kohtelulle", pohtii Akavan Erityisalat ry:n toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki. Toive on ajankohtainen, koska specialaiset ovat hajautuneet yli 250 järjestöön - Hyvät jaetut käytännöt uupuvat.

Luottamus omaan osaamiseen ja kokemus siitä, että omaa työtä arvostetaan, syntyvät hyvistä työehdoista ja oikeudenmukaisesta palkkauksesta.

Monipuolinen järjestösektori

Järjestösektorin osuus kasvaa jatkuvasti kartoitettaessa jäsenistömme työnantajia. Järjestöjen ja säätiöiden tehtävät vaihtelevat kuntoutus- ja mielenterveystyöstä yleishyödyllisten yhdistysten ja ammatillisten etujärjestöjen toimintaan. Toimintatarkoitus liittyy tavallisesti myös liikuntaan, kouluttamiseen, nuoriso- ja vanhustyöhön sekä elinkeinoelämän kehittämiseen.

Yleishyödyllisille järjestöille on yhteistä se, että ne edistävät jäsentensä etua erilaisin palveluin. Toisaalta järjestötyöntekijät palvelevat erilaisia asiakasryhmiä julkishallinnon rinnalla. Jäsenemme tulkitsevat järjestötyön eduiksi

• työn mielenkiintoisuuden

• mahdollisuuden soveltaa omaa erityisosaamista ja korkeakoulutusta

• itselle tärkeiden asioiden edistämisen

• oman osaamisen laaja-alaisen kehittämisen

Korkeakoulutetut siirtyvät järjestöalan asiantuntijoiksi

Järjestötyö on yksityistä, voittoa tavoittelematonta ja itsehallinnollista. Se on lähes aina arvoin ohjautuvaa, suunnitelmallista ja yleishyödyllistä. Harvoin muistetaan, että järjestöt ja säätiöt työllistävät eri alojen asiantuntijoita ja tekevät pitkäjänteistä strategiatyötä. Akavan Erityisalat ry:n työmarkkina-asiamies Riikka Sipilä muotoilee: "Julkisen sektorin resurssien ollessa rajalliset järjestöt pystyvät keskittämään toimintaansa ja vaikuttamaan juuri niihin kysymyksiin, jotka ovat heille tärkeitä." Suomen Ylioppilaiden Liiton koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju jatkaa: "Järjestötyö aletaan nähdä vaativana asiantuntijatehtävänä uramahdollisuuksineen. Ajatukset järjestöistä puuhasteluna ja toimistotöinä alkavat vanhentua."

Ei ihme, sillä esimerkiksi ammattiyhdistykset ja poliittiset järjestöt alkavat olla sekä tehtäviltään, palveluiltaan että palkoiltaan kilpailukykyisiä verrattuna julkisorganisaatioihin ja yksityisyrityksiin.

Koska yhdistystä johtaa sekä ammattijohtaja että vapaaehtoisina valittu luottamushenkilöstö, toiminta tarjoaa kehittämishaasteita ja opinpaikkoja usein myös jäsenistölle. "Aika monissa yrityksissä keskustelulle ei jää tilaa. Järjestössä asiantuntija pääsee seuraamaan ja osallistumaan asioihin pidemmällä aikavalilla. Järjestö on epämuodollinen työpaikka, jossa pääsee vaikuttamaan", päättää Harju puhuen kokemuksesta myös niiden 700 000 suomalaisen puolesta, jotka toimivat järjestöissä ja seuroissa vapaaehtoisesti.

"Hyväntekeväisyys kuuluu vapaa-aikaan, ei työaikaan"

Asenteemme, julkisorganisaatioiden palvelutarjonnan kehittyminen ja muun muassa johtamiskäytännöt vaikuttavat siihen, millaiseksi työympäristöksi järjestöala kehittyy. Toiminnanjohtajan ja luottamushenkilöiden yhteistyön parantaminen eli yhdistysjohtamisen duaalimallin kehittäminen korostuu. Työssäjaksamista on tuettava. Pitkiä työpäiviä, vapaa-aikana matkustamista ja viikonlopputöitä pidetään usein itsestään selvänä - Työntekijän valintana.

Yleissitova työehtosopimus yhdenmukaistaisi käytäntöjä. Esimerkiksi jo nyt osalle korvataan vapaa-aikana matkustaminen yksi yhteen vapaana. Osalle sitä ei korvata lainkaan. 

Tiesitkö, että specialaisten järjestöammattilaisten

• yleisin nimike on toiminnanjohtaja. Muita ammattinimikkeitä ovat projektipäälliköt, -suunnittelijat, pää- ja järjestösihteerit, asiamiehet sekä tiedottajat.

• kuukausittainen keskiansio vaihtelee 1 500 eurosta 6 600 euroon.

• yleisimmät työnantajat ovat Mannerheimin lastensuojeluliitto, Kehitysvammaliitto ry, Opintotoiminnan keskusliitto ry ja Suomen mielenterveysseura. Ammattiyhdistykset ja poliittiset puolueet ovat myös selkeä ryhmä.

Suvi Syrjä on yksi sadasta specialaisesta toiminnanjohtajasta

Toiminnanjohtaja - Et ole yksin SPECIA tukenasi

Sloganimme "Et ole yksin" kuvaa osuvasti meihin järjestäytyneitä toiminnanjohtajia. Monet heistä kokevat toiminnanjohtajuuden yhteiseksi ja arvokkaaksi, ovathan useat heistä alansa ja yhdistystensäkin ainoat työntekijät.

Specialaisten toiminnanjohtajien tutkinnot vaihtelevat yhteiskunta- ja valtiotieteistä terveystieteeseen ja kaupan alaan.

Toiminnanjohtaja huolehtii hallinnollisista, taloudellisista ja viestinnällisistä tehtävistä sekä yhdistyksen strategisesta kehittämisestä. Toiminnanjohtajalla on johto- ja esimiesvastuu yhdistyksen muusta henkilöstöstä, esimerkiksi kouluttajista, lakimiehistä, psykoterapeuteista ja asiamiehistä - Järjestön toimialasta riippuen. Koska säätiöt ja yhdistykset tukevat näyttelytoimintaa, järjestävät koulutus- ja kuntoutuspalveluita sekä edistävät hyvinvointia, yhden alan asiantuntijuus ei useinkaan riitä.

Toiminnanjohtajaksi rekrytoitavan koulutustaustan odotetaan usein vastaavan yhdistysten jäsenprofiilia ja toimialaa. Siitä huolimatta heidän työelämäosaamisensa versoo moneen suuntaan - Työskentely oman alan hyväksi ei aina tarkoita oman alan työtä. Toisinaan kaivataan sitä perustyötä, jota varten on opiskeltu. Sen tähden ei ole harvinaista, että yksi toiminnanjohtaja kirjoittaa artikkeleita työnsä ohella, toisen tavatessa toimintaterapia-asiakkaita kerran viikossa.