Henkilökuva: HRD Manager

HRD Manager Marika Ahola

Marika Ahola on monen specialaisen tapaan kasvatustieteilijä yksityissektorilla. Hän työskentelee suuren kansainvälisen metalliteollisuusyrityksen henkilöstön kehittäjänä.

Tamperelaiset tuntevat Kalmarin tehdasalueen vanhana Valmetin tehtaana. Vaikka alue muuttuu vauhdilla ja osaan siitä nousee lähivuosina asuntoja, se on silti vankasti raskaan metalliteollisuuden hallussa. Kalmarin portilla ilmoittautuva vieras saa kulkuluvan ja kortin, jossa kielletään videointi ja valokuvaaminen, myös kamerakännykällä. Pitkällä rivillä muita ohjeita varmistetaan vieraan turvallisuus.

Porttia lähin, karu rakennus on pääkonttori. Siellä on myös Marika Aholan valoisa työhuone. Marika Ahola, 32, on Kalmar Industries Oy Ab:n HRD Manager eli henkilöstön kehittämispäällikkö. Tässä tehtävässä hän on ollut helmikuun alusta.

Aiemmissakin työpaikoissani olen työskennellyt henkilöstön kehittämisen kanssa. Tätä ennen olin Tampereen kauppakamarin Tampere Business Campus -hankkeen projektipäällikkönä. Siitä jäin 2005 äitiyslomalle.

Marika on työskennellyt myös Helsingissä Fujitsulla E-learningkonsulttina miettimässä verkkopedagogiikkaa ja sen käytettävyyttä – Kuinka ihmiset oppivat verkossa ja millaista oppimateriaalia verkkoon kannattaa viedä.

Olin myös teknillisessä korkeakoulussa tuotantotalouden osastolla eri tehtävissä, viimeksi MBA-ohjelmissa, Marika Ahola kertoo työurastaan.

Marika onkin ehtinyt kiertää maata, sillä hän on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja opiskeli Lapin yliopistossa Rovaniemellä, mistä valmistui kasvatustieteen maisteriksi pääaineenaan aikuiskasvatus ja aineyhdistelmässään hallintotieteitä. Koulutuksesta ja sen suunnittelusta on tullut Marikan omin osaamisalue.

Halusin olla tekemässä ja kehittämässä uusia asioita – Se on se minun juttuni. Halusin myös toimia ihmisten kanssa ja mietin luokanopettajan työtä, mutta valitsin aikuisten kouluttamisen. Pääsääntöisesti Marika on ollut tyytyväinen valintaansa.

Tuolla syvällä asuu ikuinen humanisti, eikä se muuksi muutu. Ainahan sitä voi suunnata omaa työpolkuansa kouluttautumalla lisää ja vaikuttaa työnkuvaansa ja miten asioita tekee. Kaupallisia aineita olisi saanut olla enemmän paketissani jo valmiina, mutta voihan niitä opiskella.

Kalmar make things easy

Kalmar oli Marikalle jo entuudestaan tuttu, sillä se on 2002 käynnistyneen Tampere Business Campus -hankkeen perustajia. Hankkeessa pirkanmaalaiset yritykset synnyttivät ja lanseerasivat toisiltaan oppien henkilöstön kehittämisen uusia tuulia ja tapoja. Kalmar Industries kuuluu Cargotec-konserniin, jonka muut osat ovat Hiab ja MacGREGOR.

Kalmarin osuus Cargotecin liikevaihdosta on 46 prosenttia. Täällä Tampereella meillä on töissä noin 720 henkilöä. Kalmar tekee markkinajohtajana raskaita kuorman ja kontin käsittelylaitteita. Yrityksen missio on Make things easy.

Tuotteemme ovat kontteja vetäviä terminaalitraktoreita, haarukkatrukkeja, satama- ja kenttänostureita, konttilukkinostureita, kuljetuslukkeja ja konttikurottajia, joilla pinotaan kontteja päällekkäin, sekä puu- ja paperiteollisuudessa käytettäviä puukurottajia. Kokonaisista satamahankkeistamme uusin on Helsingin Vuosaari. Tuotteita valmistetaan tehtailla Tampereella, Yhdysvalloissa, Hollannissa, Malesiassa ja Kiinassa. Kansainvälisen yrityksen työkieli onkin englanti.

Meillä on myös paljon alihankintaa. Kalmarin bisnes Tampereella on tuotteiden kokoonpanossa ja huollossa. Ala on edelleen miehinen. Kun lähdemme Marikan työhuoneesta ulos kuvaamaan, tyhjentyy läheinen auditorio tulityökurssilaisista. Miesporukasta kiiruhdetaan pitämään pitkälle, hoikalle ja kauniille henkilöstön kehittämispäällikölle ulko-ovea auki. Määräävintä työssä on kuitenkin pätevyys, ei sukupuoli.

Ei naiseudesta ole ollut täällä etua jos ei haittaakaan. Työt tehdään työnä, eikä sillä ole mitään merkitystä, onko tekemässä nainen vai mies, kunhan on osaaminen kohdallaan, Marika painottaa. Kevät on vahvaa kouluvierailujen aikaa myös Kalmarilla. Nuoret onkin saatava kiinnostumaan raskaasta metalliteollisuudesta, jossa työ voi olla ihan muuta kuin kuvitellaan ja työkenttä paljon muutakin kuin perinteinen tehdashalli, joka sekin on nykyisin siisti.

Ajatellaan vaikka meidän asentajiamme, jotka matkustavat satamapystytyksiin ympäri maailmaa. Sen lisäksi, että heidän on osattava perustyö eli asentaminen, heidän täytyy osata kieliä, toimia eri kulttuureista olevien ihmisten kanssa ja hallita myyntityö, sillä asentaja on usein Kalmarin kontakti asiakkaaseen. Tietysti työolot ovat maailmalla haastavat säiden riepotellessa.

Työt tehdään työaikana

Marikan vastuualueita ovat henkilöstön kehittäminen, koulutusasiat, työhyvinvointi, henkilöstöviestintä sekä -rekrytointi. Henkilöstöhallinto onkin Marikan mielestä luonnollinen paikka sisäiselle henkilöstöviestinnälle. Marikan toimittama Kalmarin henkilöstölehti ilmestyy kerran kuukaudessa. Senkin kautta hän on mukana arvotyöskentelyssä.

Henkilöstölehden jutuissa pureudutaan eri työkuvien kautta siihen, mitä arvot kunkin työssä konkreettisesti tarkoittavat. Arvot ovat osa jokapäiväistä työkulttuuria ja tapaa toimia. Kaiken mitä meiltä lähtee, tulee olla laadukasta, työn luotettavaa ja meillä parhaat osaajat. Kalmar panostaakin työntekijöidensä kouluttamiseen.

Järjestämme koulutusta tuotteistamme, myös asiakkaille, sekä yleiskoulutusta pitkäjänteisen osaamisen kehittämisen suunnitelman mukaisesti. Ohjelmia on pitkäkestoisista, useamman vuoden johtamis- ja oppisopimuskoulutuksista lyhyisiin. Lisäksi meillä on kielikoulutusryhmiä, ajankohtaiskoulutusta ja täydennyskoulutusta pitämässä osaamista vaadittavalla tasolla. Osaajien rekrytointi ei metalliteollisuudessa ole nykypäivänä aivan yksinkertaista.

Joihinkin pesteihin tulee hakemuksia valtavasti, joihinkin muutama. Tulevaisuudessa kaivataan yhä enemmän kansainvälisyyttä taitavia moniosaajia, eikä heitä ole kauhean paljon tarjolla. Aktiivista työntekijää tuetaan Kalmarilla myös siirtymään haastavampiin tehtäviin.

Omalta kannaltani näen työni kenttänä, joka on kahden tai viiden vuoden aikajänteellä riittävän haastava. Nyt keskityn tähän. Kehittämisasioiden vaikuttavuus näkyy vasta ajan kuluessa, ja haluaisin olla seuraamassa niitä. Tehtävänkuva tässä laajuudessa sopii minulle tähän hetkeen.

Pidän tästä työstä, vaikka se onkin ajoittain hektistä ja työyhteisön koko on haastava. Täytyy osata priorisoida ja tehdä päätöksiä hetkessä. Käytän paljon aikaa päätteen ääressä, mutta kouluyhteistyö ja vierailut muissa yrityksissä ovat tärkeitä. Pienten lasten äidin on saatava työaikansa riittämään.

Jotta jaksaisin töissä ja kotona, työajan täytyy riittää. Kyllä työt tehdään työajan puitteissa ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ylipäänsäkin tässä talossa ajatellaan henkilöstön jaksamisen kannalta, että työt tehdään tehokkaasti työajalla.

Harrastukset perheen parissa

Marika Aholalla on uusi, vaativa työ, puoliso, neljä- ja kaksivuotiaat lapset ja koti Tampereen kupeessa Kangasalla. Harrastuksiin ei voi jäädä kovin paljon aikaa.

Olen joutunut käyttämään maalaisjärkeä ja yhdistämään asiat niin, että se mitä tehdään, tehdään perheen ja lasten kanssa yhdessä. Uiminen ja liikunta onnistuvat lasten kanssa erittäin hyvin. Golf oli aiemmin minulle mieluinen harrastus, ja nyt vanhemmalla lapsellamme on jo golfmailat ja olemme käyneet harjoittelemassa. Ehkä parin vuoden päästä on taas jo pelikauden vuoro.

Myös matkustaminen on Marikan perheen lempiharrastuksia. Kesä kuluu kuitenkin juuri työpaikkaa vaihtaneella työn merkeissä. SPECIAn jäseneksi Marika Ahola liittyi monien muiden tapaan opiskelujen loppuvaiheessa. Kokemukset liitosta ovat olleet neutraaleja.

Olen lukenut Akavan Erityisalojen ja SPECIAn lehtiä ja saanut ja päivittänyt tietoa, missä ollaan menossa ay-saralla. Alkuvaiheessa sitä mietti vastinetta jäsenmaksulle, mutta matkan varrella on tullut lisää jäsenetuja, kuten bensaetu ja vakuutusyhteistyö. Eikä omaan alaansa liittyvää tietoa saa koskaan liian paljon. Specian kasvatustieteilijöille tarkoitettuihin koulutuspäiviin Marika ei kuitenkaan ole osallistunut.

Kun oma työ liittyy niin vahvasti koulutukseen ja kehittämiseen, ei minulla oikeastaan ole ollut tarvetta hakea lisäkoulutusta ammattijärjestön kautta. Mutta olen seurannut trendejä
SPECIAn kautta saamistani koulutustiedoista ja todennut, että samoilla linjoilla ollaan.

Tuija Heikkilä, Asiantuntija-jäsentiedote 2/2007
Bookmark and Share