Henkilökuva: Korkeakouluharjoittelijana ammattijärjestössä

Asiantuntijan työparina ja työyhteisön täysivaltaisena jäsenenä 

Turkulainen kasvatustieteen ylioppilas Sonja Mikkola on SPECIAn ensimmäinen korkeakouluharjoittelija. Hän työskenteli asiantuntijan työparina kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Pyysimme Mikkolaa kertaamaan kokemuksiaan ja kokemaansa työharjoittelun päätteeksi.

Kerro itsestäsi, Sonja Mikkola

Olen 24-vuotias yleisen kasvatustieteen opiskelija Turun yliopistosta. Vaikka koti- ja yliopistokaupunki on tuttu ja turvallinen, Helsingissä olisi kieltämättä mukava asua kesän jälkeenkin. Pidän musiikista, matkustelusta ja kesäisistä festareista, joihin lähes kaikki alkukesän viikonloput ovatkin menneet. Järjestötyö kiinnostaa eri muodoissaan, ja haluan tulevaisuudessa kehittää tasa-arvoa ja hyvinvointia työelämässä.

Millainen kasvatustieteilijä olet?

Aktiivinen ja alaani uskova. Jos työelämätaitoja saataisiin kytkettyä vielä nykyistä paremmin opintoihin, kasvatustieteen tutkinto olisi itselleni lähes täydellinen. Olen saanut rakennettua tutkinnosta itselleni sopivan pääaineopintojen, sivuaineiden ja harjoittelun avulla, mikä on kehittänyt myös ammatillista identiteettiäni kasvatustieteilijänä. Opinnot, kanssaopiskelijat, ainejärjestötoiminta ja SPECIA ovat kaikki osaltaan vahvistaneet kokemustani. Nyt alkavan viidennen opiskeluvuoden aikana suunnitelmissa on gradun aloittamisen lisäksi sivuaineiden laajentaminen viestintään ja mahdollisesti työelämäopintoihin. Opiskelu maistuu vielä sen verran hyvin, että vaikka työelämä kiinnostaakin, yliopistosta ei vielä ole kokonaan kiirettä pois.

Miten päädyit korkeakouluharjoittelijaksi SPECIAan?

Tutkintoon kuuluvan harjoittelun jättäminen vasta neljännen opiskeluvuoden loppuun oli harkittu valinta, sillä koen sen enemmän mahdollisuutena tutustua kiinnostavaan alaan kuin pakollisena pistemääränä opinto-oppaassa. Voin hyödyntää harjoittelija myös gradun teossa ja mahdollisesti myös työhön sijoittumisessakin. Vietin alkuvuoden 2011 vaihto-opiskellen Balilla. SPECIAn ennakkoluulottomuus työnantajana selvisi jo tuolloin istuessani toisella puolella maailmaa Skype-haastattelussa kotisohvallani. Helsinkiin muutto kesäkuussa ei enää tuntunutkaan niin suurelta shokilta!

Ovatko harjoitteluodotuksesi toteutuneet?

Paremmin kuin hyvin! Olen päässyt kokeilemaan lähes kaikenlaista (työmarkkina)järjestön työtehtäviä. Tämä on mielestäni ollut parasta tulevaisuuden työllistymishaaveitani ajatellen. Vastuu ja vapaat kädet ovat hyvän ohjauksen lisäksi tärkeitä asioita korkeakouluharjoittelussa, ja niitä ei välttämättä suoda kaikille. Nyt loma-aikaan harjoittelussa on ollut silti mahdollista nähdä muitakin alan asiantuntijoita kuullakseen erilaisista työmarkkinajärjestökentän toimenkuvista, tehtävistä ja haasteista. Korkeakouluharjoittelija tulisi mielestäni ottaa työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, mikä omassa harjoittelussani on toteutunut moitteettomasti.

Kuinka korkeakouluharjoittelukäytänteitä pitäisi mielestäsi kehittää?

Opiskelijoita tulisi kannustaa tunnistamaan itseä kiinnostava toimiala, ja sitoa korkeakouluharjoittelu siihen. Siitä ei pidä puhua vain pakollisena osana tutkintoa tai pakottaa osaksi opintojen alkuvaihetta, jolloin alasuuntaus voi useille olla epäselvä. Opinnoissa pitäisi tuoda myös paremmin esiin taitoja, joita työnantajat arvostavat. Edunvalvonnallisesti harjoittelun kuuluu olla erityisesti keino lisätä opiskelijan tietoisuutta työelämän pelisäännöistä ja niistä asiantuntijavalmiuksista, joita korkeasti koulutetut soveltavat työssään.

Korkeakoulujen tai ura- ja rekrytointipalvelujen pitäisi mielestäni lisätä omalla panoksellaan työnantajien tietoisuutta korkeakouluharjoittelusta, sen antamista hyödyistä, kuten tuoreista ajatuksista, sekä mahdollisesta korkeakoulujen antamasta harjoittelutuesta. Tämä voisi edesauttaa harjoittelupaikan saamista, sillä itse hankittuja harjoittelupaikkoja on mielestäni huomattavan vaikea saada — varsinkin generalistialoilla. Mielestäni harjoittelijan ohjaus voi parhaassa tapauksessa selkeyttää ja virkistää muun henkilöstön työtä ja tuoda työpaikalle näkyvyyttä sekä kehittää työnantajakuvaa. Toivoisin korkeakouluharjoitteilijan palkkaavalta työnantajalta ennakkoluulotonta asennetta ja muistuttaisin tasapainosta ohjauksen ja vastuunannon välillä.

Mitä generalistiopiskelijoiden edunvalvonta sinulle merkitsee?

Opiskelijoiden edunvalvontaa tulee jatkuvasti kehittää ja lisätä näkyvyyttä alojen monimuotoisuuden ja oppiaineiden pienten opiskelijamäärien vuoksi. Siksi generalistien edunvalvonnan piiriin tarvitaan asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka tuovat näiden ryhmien äänen kuuluviin. Tämä joukko on verraten pieni niin opiskelijatoiminnassa kuin työelämässäkin. Olen oppinut harjoittelussani ja opiskeluaikanani ainejärjestötoiminnassa arvostamaan työtä, jota alamme edunvalvonnan puolesta tehdään, vaikka työ ei aina saa ansaitsemaansa tunnustusta. Edunvalvonnan tärkeä rooli on myös tuoda esiin generalistialojen osaamista työmarkkinoille, mutta myös ennen kaikkea tuleville asiantuntijoille itselleen.

Mikä innostaa sinua SPECIAn toiminnassa?

Ensinnäkin pienen järjestön ja työyhteisön aktiivisuus tuntuu innostavalta, kuten myös (työmarkkina)järjestötyön selkeä jäsenlähtöisyys. Halu kehittää toimintaa ja mahdollisuudet käyttää omaa luovuutta työnteossa tulevat esiin SPECIAssa. Henkilökohtaisesti arvostan SPECIAn toimintaa opiskelijoiden hyväksi ja opiskelijatoiminnasta ei missään nimessä pidä tinkiä, päinvastoin. Mielestäni aktiivisimmat ja asialleen omistautuneimmat toimijat löytyvät usein opiskelijoiden parista ja pienet ainejärjestöt generalistialoilla ovat innokkaita, mutta myös yhteistyökumppaneiden tarpeessa. SPECIA innostaa myös työnantajana hyvien käytäntöjen ja monipuolisten työtehtävien myötä! Siispä jos järjestötyö kiinnostaa, täältä löytyisi hyvä harjoittelupaikka ensi vuodeksi.

Kysyttäessä, mikä on ollut mielenkiintoisin tehtävä korkeakouluharjoittelussa. "Asiantuntija-jäsenlehteen, verkkoblogiin ja opiskelijalehtiin kirjoittaminen on ollut antoisinta, koska olen saanut selvittää asioita, lukea käytännön työoikeudesta ja oppia edunvalvonnasta laajasti. Arvostan myös saamani mahdollisuutta kehittää yhdistysstrategiaa", Sonja päättää.

Mikko Lehtonen, Asiantuntija-jäsenlehti 3/2011